Niin tyytyväinen!

Tänään oli toinen liikutuspäivä ja sain lähteä tallilta taas todella tyytyväisin mielin hymy korvissa. Samaan aikaan olin kyllä niin ryytynyt, että olisin voinut vain kömpiä sängyn pohjalle suoraan tallilta.

Tallille saapuessani, sama homma kuin eilenkin ja tulevina päivinä - vein tavarani tallilla olevalle valjastuspaikalle. Vaihdoin nopeasti ratsastuskamat ylleni ja lähdin hakemaan Allua laitsalta, nyt tosin oli koko heppaporukka vaihdettu lähemmälle laitumelle, jossa en kyllä itse voittanut tänään aikaa enkä vaivaa, koska Allu oli temmeltänyt laitumen toiseen päähän. Hoitamisessa ja varustamisessa ei ole erityistä kerrottavaa niin skipataan sen ohi.
Ennen kun nousin satulaan räpsittiin kaverini kanssa Allusta kuvia. Jonkinnäköinen rakennekuva tarttui myös mukaan, niin saadaan tänne vähän todistusaineistoa hänen viehättävästä kesämasusta, joka on tarkoituksena jäädä matkan varrelle.

Ratsastin samaisella pellolla tänäänkin kuin eilen, mitäs sitä hyvää vaihtamaan! Alkukäynneissä taivuttelin Allua ja poika liikkui itse eteen patistamatta. Alkukäynnit meni todella hyvin. Allu oli todella kevyen ja jopa herkän tuntuinen ratsastaa. Kun oltiin molempiin suuntiin kävelty ja taivuteltu niin otettiin ravia, jossa oikeastaan tänäänkin vain taivuttelimme. Ravit meni ihan ok paitsi, että Allu meinasi punkea välillä kauheasti sisäpohjetta vasten. Saatiin kuitenkin asia korjattua ihan hyvin volteilla ja suorilla pätkillä. Alussa ravi oli myös vähän kiireistä, saatiin kuitenkin siihen hyvä rytmi nopeasti.

Alkuverkkojen jälkeen hengähdimme hetken kävellen pitkillä ohjilla. Tämän jälkeen oli laukkaamisen vuoro. Tässä askellajissa meillä on niin paljon kehitettävää vielä. Vasempaan suuntaan meni huomattavasti paremmin. Pyrimme taas laukan ylläpitämiseen ja hyviin nostoihin. Nämä siis onnistui vasempaan ihan hyvin. Oikeasta suunnasta ei voi kyllä sanoa aivan samaa.

hävettää edes laittaa tälläinen kuva, mutta suurimmaks osaks laukka oli tuollasta räpellystä.. Sori laatu!

Allu tarjosi kokoajan väärää laukkaa, sinnikkäästi koitimme monen monta kertaa nostaa laukan uudelleen, mutta ei. Aina se oli väärä. En voi silti moittia. Allu oli niin yritteliäs, pari jotain pukin tyylistä ja omia pomppuja taas tuli matkalla, kun toisella ei meinannut enään hermot kestää, kun ei tainut rassukka ymmärtää mitä asiaa haettiin takaa. Mutta sinnikkyytemme palkittiin lopussa, kun saimme edes sen muutaman askeleen oikeaa laukkaa ja siihen olikin hyvä lopettaa.

Sain tällä ratsastuskerralla montaa ahaa-elämystä, mitä on ruvettava harjoittelemaan ja yksi niistä on juuri tuo oikea suunta laukassa.
Loppuverkat meni ihan jees siihen nähden, että oltiin molemmat ihan loppu ja puhki. Sen kyllä varmasti huomasi ulkopuolinenkin. Molemmat valui hikeä ja askelkaan ei ollut enään niin "korea" mitä se oli alussa. Loppuverkkojen jälkeen laahustimme tallille, jossa huuhdoin Allua pesusienellä. Vein sitten ruunan takasin laitumelle, jossa se päättikin tähdätä kurasimpaan kohtaan piehtaroimaan.

   ♥: Jonna&Allu