Allu

Blogin päätähtenä esiintyy 10-vuotias eestinhevosruuna Akord tutummin Allu. Allu asustelee meiltä noin 10km päässä tätini tilalla, ja hän onkin tämän kyseisen ruunan omistaja ollut keväästä lähtien. Vielä tässä vaiheessa en osaa paljon kertoa Allusta, koska on hän minullekkin sen verran uusi tuttavuus. Mutta ennen kuin kesälomat olivat alkaneet niin kävin Allulla muutaman kerran ratsastamassa.

Hoitaessa ja käsiteltäessä muutenkin Allu on kiltti ja leppoisa. Jos täytyy niin hän kyllä malttaa seistä kiltisti paikoillaan ja katselee mitä ympärillä tapahtuu. Taluttaessa etenkin kesäisin pellon poikki matkaeväs maistuisi, mutta siinäkään ei tule mitään tilannetta, että ajautuisimme mihinkään puskaan tai hän jyräilisi, ehei sentään! Kuhan napsii matkanvarrella mukaansa pari heinätuppoa, sitäkään ei tee jos ei anna tehdä, mutta itse tykkään talutella ja käppäillä rennosti niin, että naru on ihan löysällä. Jotkut asiat saattaa olla vähän jännittäviä, mutta niissäkin tapauksissa selviydytään pelkästään pienellä kyttäämisellä, eli ongelmia ei ole. Ratsastaessa Allu ei ole mielestäni reipas eikä laiska, vaan siltä väliltä. Kulkee eteenpäin pyydettäessä, mutta jarrut löytyy helposti myös. Laukannostoissa Allu saattaa välillä vähän kokeilla tarviiko mitään tehdä ja ottaa jotain ihme pomppuhyppelyitä, jatkaa kyllä hyvin matkaansa kun käskee eteenpäin.

Sori laatu, tässä meidän tyylikäs laukannosto!

Ensimmäinen asia mitä alamme Allun kanssa kehittämään käynnissä ja ravissa on varmaa ihan tämä perus, että muistetaan liikkua kunnolla eteenpäi samanaikaisesti kuin taivutellaan. Välillä se meinaa unohtua ja saa muistutella ettei vauhti hidastu, vaikka tehtäisiin toista asiaa samaan aikaan. Laukassa varmaan aloitamme ihan siitä, että nostoista tulee sujuvia ja laukka jatkuu siihen asti kun on tarkoitus, vaikka siinäkin tehtäisiin jotain muuta samaan aikaan. Ja tuo valtava maha tosiaan saisi jäädä matkanvarrella pois!