Heikkohermoisen hermot riekaleina

Inhottavaa kun olisi motivaatiota kirjoittaa, mutta ei vaan yksinkertaisesti meinaa aikaa löytyä mihinkään väliin. Siinä siis syy miksi postailen aina vähän viiveellä. Kerron nyt toissapäivän ja eilisen liikutuksista.

Kävin toissa iltana liikuttamassa Allun pikaisesti ja sain Sonjan mukaan tallille, joka ei ole siis piiiiitkään aikaan ollut hevosten kanssa tekemisissä. Menimme maastossa hyvin pienen lenkin. Kello oli jo niin paljon ettei viitsinyt koko yötä tallilla viettää, koska aamulla oli kuitenkin aikainen herätys tiedossa.
Kävelimme aluksi rennosti kakspäällä Allulla, mutta Sonja sai hypätä kyydistä aika pian,koska aloin ravailemaan ja muutenkin Allun kunto ei ole vielä parhaimmasta päästä. Suurimmaksi osaksi menimme käyntiä, mutta otimme myös ravia jonkun verran ja pari laukkapätkää. Allu meni ihan kivasti, kotiinpäin mentäessä sitä sai vähän pitää, koska se oli vähän kiireinen, mutta muuten matka taittui rauhassa ja sitä sai välillä pyytää liikkumaan ripeämmin. Tästä päivästä minulla ei ole oikeastaan tämän enempää kerrottavaa.


Eilen menin Allun kanssa kentälle. Aluksi taivuttelimme ravissa kahdeksikolla. Meni oikeastaan tosi kivasti, vähän meinasi oikeaan suuntaan punkea pohjetta vasten, mutta ei pahasti ja ajoittain ei ollenkaan. Otimme käynnissä pari kertaa pohkeenväistöä. Raviin ja käyntiin olin tyytyväinen. Laukat puolestaan oli tosi iso pettymys, olihan Allu kuuliainen ja vasempaan ei ollut mitään ongelmaa, oikea laukka nousi samantien. Mutta oikea suunta oli ihan eri juttu. Kyllähän Allu laukan nostaa, mutta ongelma on siinä, että se tarjoaa joka ikisellä kerralla väärän laukan oikeaan suuntaan.

Kokeilin kaiken maailman konsteja, jotta saataisiin oikea laukka nostettua edes parin askeleen ajaksi, mutta se oli kuitenkin jokaisella kerralla väärä tai ristilaukka. Vaikka käytin keinoja jolloin olisi todennäköisempää nostaa oikea laukka, niin ei - sitten tuli ristilaukka. En seurannut kellosta kauan yritimme saada nostettua oikeaa laukkaa, mutta sen voin sanoa, että kauan!

joo etukeno mut en muista oliko Allu peräti just pukittanu tossa ennen, rupes senkin hermot herpaantuu!

Loppuvaiheessa hermoni oikeasti oli jo ihan riekaleina eikä hakenut kaukaa, että olisin purskahtanut itkuun. Olin ihan epätoivonen, kun en enään vain tiennyt mitä voisin tehdä, kun kokeilimme kaikia keinoja mitä mieleen tuli. No soitin äitille, joka ohjeisti puhelimen välitysellä minua. Suljin puhelimen ja soitin uudelleen pyysin neuvoja ja taas suljin puhelun. No yllätysyllätys ei päästy asiassa vieläkään eteenpäin. Monien yritysten jäleen se oli vieläkin väärä. Olen aina se joka ei luovuta, vaikak mikä olisi ja vaikka aikaa kuluisi kuinka kauan, mutta täytyy myöntää. Tänään miljoonien yritysten jälkeen kun en saanut oikeaa laukkaa nostettua niin unohdin koko laukat ja tein lähtöä takaisin tallille. Kello oli taas hurahtanut sen verran, että minun olisi pitänyt olla jo nukkumassa töiden vuoksi. Tallilla letkutin vedellä hiestä läpimärän hevosen ja vein sen laitsalle. Olin niin ärsyyntynyt ja harmistunut, mutta en voinut kyllä olla Allulle vihainen, eikä minulla ollut syytäkään. Se vaan on niin miellyttämishaluinen, sekä ratsastaessa todella kuuliainen ja yritteliäs. Eihän raasu voinut minkään itselleen.

Päätin nyt, että laukkaan Allun kanssa tässä alussa vain ja ainoastaan silloin, kun äiti on mukanani tallilla, jotta hän pystyy ohjeistamaan. Itsekseni kun menen niin työstän allua ravissa ja käynnissä sekä koitan keskittyä siihen, että saadaan Allulle enemmän lihaksia ja tuota pallomasua karsittua. Voihan se olla, että Allulla on toinen puoli vahvempi ja tarjoaa kokoajan väärää, koska vasen suunta sujuu ongelmitta.

Ainiin unohdin kertoa! Vitsi mitkä kauhun hetket koin, kun isoin näkemäni ampiainen seurasi ja minua Allua sitkeästi vaikka kiidettiin sitä karkuun. Pelkäsin sitä ihan hulluna, joten pomppasin selästä alas ja hysteerisenä hakkasin sitä ainakun se tuli lähietäisyydellä minua tai Allua. Yhden tällin jälkeen se lähti ja ehkä 5 minuutin päästä tuli takaisin, jolloin taas lennokkaasti pomppasin Allun selästä ja hakkasin sitä ampiasta. Sopivan tilaisuuden tultaessa tallasin sen muussiksi kentän pohjalla, jossa sen kiusankappaleen jäännökset on varmaan vielläkin. Se oli oikeasti pelottava!

Hellesään höntsäilyt

Tänään Allu sai ansaitun vapaapäivän, postailen siis taas vähän viiveellä eilisestä päivästä, kun en viitsinyt enään yömyöhään ruveta kirjoittelemaan mitään, koska aamulla oli tiedossa aikainen herätys.

Eilen pidettiin rennompi päivä ja höntsäilimme ilmansatulaa aluksi metsätiellä. Tarkoituksena oli mennä kauempana olevalle pellolle, mutta melkein perille päästyämme päätimme kuitenkin kääntyä takaisin, koska ötököitä oli niin paljon, että kaikki aika meni niiden läiskimiseen. Suurimmaksi osaksi menimme käyntiä, mutta otimme muutaman ravipätkän ja pari laukkapätkää. Allu oli ihanan virkeä ja sitä sai vähän pidelläkkin kotiin päin tultaessa. Kun pääsimme kotiin, niin menimme omalle pellolle ottamaan vielä pari laukka- ja ravipätkää, jonka jälkeen kävelimme ja menimme talliin riisumaan suitset päästä. Lopuksi heitin Allun vielä takaisin laitumelle. 

Niin ja ennenkuin päästän teidät selailemaan kuvia eiliseltä niin mainittakoon isot kiitokset Lauralle uudesta banneristani! Käykäähän kurkkaamassa Lauran blogi täältä!

Treenailua auringon paahteessa

En tiedä mikä idea oli lähteä päiväsaikaan tallille auringon paahtaessa kuumasti ja paarmojen syötäväksi. No menimme jokatapauksessa tänäänkin kentälle. Alkukäynnit ja hölkkäilyt suoritettiin matkatessamme kentälle, jonne saapuessamme otimme heti ravia ja rupesimme työskentelemään sitä.

Kentälle mentäessä Allu oli vähän levoton ötököiden takia, mikä ei ollutkaan mikään ihme, sillä niitä oli jatkuvasti iso lauma kimpussamme ötökkämyrkyistä huolimatta. Alkuravit meni ihan ok. Teimme ravista muutamia pysähdyksiä. Taivuttelimme pääasiassa ja koitettiin keskittyä siihen ettei hevonen paina johonkin suuntaan kylki edellä. Välillä Allu puri kuolaimeen kiinni ja kontakti oli kadoksissa hetken.

Laukkasimme isolla pääty-ympyrällä. Laukka säilyi hyvin, mutta oikeaan suuntaan meinasi taas tarjota väärää laukkaa. Täytyy myöntää, että itselläni ei ollut tänään ajatukset yhtään kasassa, kun paahtava aurinko sulatti varmaan aivojani sillä hetkellä, kun olisi pitänyt keskittyä ratsastamiseen. Eli suoritus olisi voinut olla parempikin.

Laukkojen jälkeisessä ravissa olin itse jo niin lopussa etten jaksanut ratsastaa enää kunnolla, joten suorituskin oli sen mukainen. Hetken hengähdyttäni ja juotuani parasta energiajuomaa eli vettä, niin jaksoin loppuraveissa ratsastaa taas vähän paremmin. Loppuraveissa menimme kahdeksikkoa, jossa saatiin muutama todella hyvä pätkä ja loppua kohden Allu alkoi tuntua taas todella kevyeltä ratsastaa, johon olikin hyvä lopetella tältä päivältä. Kävelimme hiestä märkinä talliin, jossa reippaasti otimme kamat pois päältä ja lähdimme vesiletkun luokse, eikä ole varmaan vaikea arvata, että letkutin Allua vedellä ennen laitumelle vientiä. Kuivasin lopuksi hikiviilalla suurimmat vedet pois, ettei toinen ihan valu vettä.

joka kerta.. 

  ♥: Jonna&Allu

Materiaalionnellisuus ♥

Lupailin eilisessä postauksessa laittaa ostamistani tavaroista kuvia. Pistän nyt ainoastaan tuosta uudesta kypärästä, nahkasaappaista sekä toisesta takista kuvaa. Allaolevien tavaroiden lisäksi mukaan tarttui toinen takki, sekä perus mustat ratsastussukat, tänään kävin myös ostamassa saappailleni nahan hoitoainetta.

Jätetään enemmät höpötykset sikseen ja annetaan kuvien puhua puolestaan.

Kenttätyöskentelyä

Heippa! Eilinen talleilu venähti niin myöhäseksi, joten päätin vasta nyt postailla eilisestä päivästä. Nopeasti pakko hehkuttaa ennen postausta, kävin eilen äitini kanssa ostelemassa hevostarvikeliikkeessä itselleni uudet nahkasaappaat, kypärän ja pari takkia, voin laittaa niistä kuvia erikseen seuraavaan postaukseen!

Menimme Allun kanssa pyörimään naapuritallin kentälle. Kierämme sinne aina tien kautta, koska lyhyempää reittiä täytyisi mennä pellon ja pienen metsikön läpi, joka on aika hankala kulkuista pelkästään ihmisellekkin, kun kerran siitä satuin oikasemaan mennessäni katsomaan kaverin ratsastusta. Tien kautta kiertäessä tuleekin mukavat alkuverkat niin pääsee kentällä heti töihin.
Matkatessamme kentälle olin suorastaan yllättynyt, kuinka Allu oli edellisen treenin jäljiltä niin virkeä. Matkaa taittaessamme Allua sai välillä vähän pitää käynnissä, kun toisella oli älyttömän kiire taas jonnekkin. Otimme matkalla pari ravipätkää rennosti hölkkäillen.

Kentälle saapuessamme keräsin ohjat samantien ja ruvettiin hommiin. Teimme eilen aikalailla samoja harjoituksia, mitä edellisinäkin päivinä. Taivutteluiden ja hyvän rytmin löytämisen lisäksi tein muutamia kertoja käynnistä sekä ravista pysähdyksiä+peruutuksia. Ratsastin lähinnä puolikkaalla kentällä koko tunnin, ja isolla pääty-ympyrällä tuli työskenneltyä aika paljon, pikkuvolttejakin tehtiin muutama.

Käynnissä Allu oli erittäin hyvä, se tuntui todella kevyeltä ja miellyttävältä ratsastaa ja lukuunottamatta muutamaa muistuttamista käynti eteni hyvin, eikä jäänyt paikoilleen. Ravikin oli ajoittain todella hyvän tuntuista ratsastaa. Hevonen oli kuulolla ja tuntui taas kevyeltä, sekä olimme jopa molemmat yhtä mieltä mihin ja miten mennään. Toisinaan ravi oli vielä sitä, että Allu punki sisäpohjetta vasten todella paljon ja en oikein saanut kontaktia hevoseen sen purressa kuolaimeen kiinni ja vedättäessä jonnekkin. Yleensä näissä tilanteissa teimme pikkuvoltteja tai pysäytimme homman seis ja aloitimme uuden ravipätkän jolloin saatiin keskittyminen takaisin paremmin.

hehe ohjat vähä roikkuu, hups

Laukoissa tavoitteena oli taas vain saada nostettua oikea laukka ja ylläpitää sitä. Vasempaan suuntaan Allu meni moitteettomasti ja saatiikiin lopetettua parin pätkän jälkeen siihen suuntaan. Oikeaan suuntaan laukat meni vähän heikommin. Saimme kuitenkin oikeaankin suuntaan nostettua oikean laukan ja lopetettua ihan hyvään pätkään.
Tähän oikeaan suuntaan Allu meinaa jatkuvasti tarjota väärää laukkaa ja punkee ulospäin ympyrältä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa!

Loppuraveissa oikea suunta meni super hyvin, mutta vasempaan saatiin jonkin aikaa neuvotella, että mikä on oikein homman nimi. Saatiin siihenkin hyviä pätkiä, mutta sai tehdä huomattavasti enemmän töitä, välillä Allu meinasi juurikin punkea sisäpohjetta vasten eikä muutenkaan oikein tuntunut kiinnostuvan itse asiasta, kun kaikki ympärillä oleva oli paljon mielenkiintoisempaa. Loppuravien jälkeen saimme hyvät loppukäynnit kun temmelsimme takaisin omalle tallille. Tallilla riisuin Allulta kamat pois ja huuhdoin sitä sienellä, koska taas vaihteeksi valuimme hevosen kanssa hikeä. Vein Allun laitumelle, jonne se meni tapansa mukaisesti kurasimpaan kohtaan piehtaroimaan.

Niin tyytyväinen!

Tänään oli toinen liikutuspäivä ja sain lähteä tallilta taas todella tyytyväisin mielin hymy korvissa. Samaan aikaan olin kyllä niin ryytynyt, että olisin voinut vain kömpiä sängyn pohjalle suoraan tallilta.

Tallille saapuessani, sama homma kuin eilenkin ja tulevina päivinä - vein tavarani tallilla olevalle valjastuspaikalle. Vaihdoin nopeasti ratsastuskamat ylleni ja lähdin hakemaan Allua laitsalta, nyt tosin oli koko heppaporukka vaihdettu lähemmälle laitumelle, jossa en kyllä itse voittanut tänään aikaa enkä vaivaa, koska Allu oli temmeltänyt laitumen toiseen päähän. Hoitamisessa ja varustamisessa ei ole erityistä kerrottavaa niin skipataan sen ohi.
Ennen kun nousin satulaan räpsittiin kaverini kanssa Allusta kuvia. Jonkinnäköinen rakennekuva tarttui myös mukaan, niin saadaan tänne vähän todistusaineistoa hänen viehättävästä kesämasusta, joka on tarkoituksena jäädä matkan varrelle.

Ratsastin samaisella pellolla tänäänkin kuin eilen, mitäs sitä hyvää vaihtamaan! Alkukäynneissä taivuttelin Allua ja poika liikkui itse eteen patistamatta. Alkukäynnit meni todella hyvin. Allu oli todella kevyen ja jopa herkän tuntuinen ratsastaa. Kun oltiin molempiin suuntiin kävelty ja taivuteltu niin otettiin ravia, jossa oikeastaan tänäänkin vain taivuttelimme. Ravit meni ihan ok paitsi, että Allu meinasi punkea välillä kauheasti sisäpohjetta vasten. Saatiin kuitenkin asia korjattua ihan hyvin volteilla ja suorilla pätkillä. Alussa ravi oli myös vähän kiireistä, saatiin kuitenkin siihen hyvä rytmi nopeasti.

Alkuverkkojen jälkeen hengähdimme hetken kävellen pitkillä ohjilla. Tämän jälkeen oli laukkaamisen vuoro. Tässä askellajissa meillä on niin paljon kehitettävää vielä. Vasempaan suuntaan meni huomattavasti paremmin. Pyrimme taas laukan ylläpitämiseen ja hyviin nostoihin. Nämä siis onnistui vasempaan ihan hyvin. Oikeasta suunnasta ei voi kyllä sanoa aivan samaa.

hävettää edes laittaa tälläinen kuva, mutta suurimmaks osaks laukka oli tuollasta räpellystä.. Sori laatu!

Allu tarjosi kokoajan väärää laukkaa, sinnikkäästi koitimme monen monta kertaa nostaa laukan uudelleen, mutta ei. Aina se oli väärä. En voi silti moittia. Allu oli niin yritteliäs, pari jotain pukin tyylistä ja omia pomppuja taas tuli matkalla, kun toisella ei meinannut enään hermot kestää, kun ei tainut rassukka ymmärtää mitä asiaa haettiin takaa. Mutta sinnikkyytemme palkittiin lopussa, kun saimme edes sen muutaman askeleen oikeaa laukkaa ja siihen olikin hyvä lopettaa.

Sain tällä ratsastuskerralla montaa ahaa-elämystä, mitä on ruvettava harjoittelemaan ja yksi niistä on juuri tuo oikea suunta laukassa.
Loppuverkat meni ihan jees siihen nähden, että oltiin molemmat ihan loppu ja puhki. Sen kyllä varmasti huomasi ulkopuolinenkin. Molemmat valui hikeä ja askelkaan ei ollut enään niin "korea" mitä se oli alussa. Loppuverkkojen jälkeen laahustimme tallille, jossa huuhdoin Allua pesusienellä. Vein sitten ruunan takasin laitumelle, jossa se päättikin tähdätä kurasimpaan kohtaan piehtaroimaan.

   ♥: Jonna&Allu

Ensimmäisen varsinainen postaus

Noniin nyt ois ensimmäisen varsinaisen postauksen vuoro.
Menin siis eilen pitkästä aikaa tallille ja tästä kerrasta oikeastaan minun ja Allun yhteinen taival alkaakin. Mukaan sain kaverini Ainon kuvaamaan, kiitoksia hänelle vielä seurasta ja kuvista!
Tallille päästyäni heitin kamat talliin valjastuspaikalle, jossa aioin laittaa Allun valmiiksi. Sen jälkeen haettiin Allu laitumelta talliin, jossa hoidin sen ja laitoin varusteet päälle. Kun varusteet oli laitettu, jouhet selvitetty, sekä hevonen muutenkin puunattu niin lähdimme kävelemään pellolle.

Ajattelin ensimmäiseksi juoksuttaa Allua vähän, koska en tiennyt paljon sillä oli virtaa. Keskittyminenkin on huomattavasti eri luokkaa, kun on ylimääräset energiat purettu. Juoksutin kaikki askellajit molempiin suuntiin, Allu meni yllättävän rauhallisesti liinan päässä, pari kertaa jotain omia hyppypomppuloikkia tarjosi laukassa, mutta ei niitäkään tullut kuin sen pari, ja kerran meinasi lähteä vetämään laukassa mutta saatiin tilanne hallintaan.

Kun olin juoksuttanut Allun niin hyppäsin satulaan ja hetken käynnissä taivuttelin. Sen jälkeen otettiin ravia. Ei oikein tehty mitään kummallista, vähän taivuteltiin ja katsottiin ettei vauhti hyydy. Tämä kerta oli lähinnä tälläinen kokeilu, miten lähtee sujumaan ja saadaan vähän tuntumaa tähän hommaan. Ravien jälkeen otettiin muutamat laukat molempiin suuntin, niissä en edes alkanut taivuttelemaan, keskityimme enemmän hyviin nostoihin, kun meinasi tarjota jotain pomppuja nostoissa, sekä myös siihen, että ylläpidetään laukkaa siihen asti kuin toisin pyydetään. Allu sai lepposat loppuverkat kun laitoin Ainon selkään, Aino ei siis ole ratsastanut paitsi joskus pikkuisena talutusratsastuksessa istunut kyydissä. Ravissa juoksin vieressä ja pidin ohjista kiinni varmuuden vuoksi. Käynnissä saivat kävellä itsekseen kun opastin, miten käännetään tai pysäytetään.

Kun oltiin loppuverkkailtu niin kävimme tallilla riisumassa Allulta varusteet päältä ja annettiin sille ansaittu leipäpala, lopuksi veimme ruunan takaisin laitumelle. Lähdin tallilta todella tyytyväisenä, Allu osasi yllättää tosi positiivisesti ja jaksoi keskittyä asioihin odottettua paljon paremmin.

♥: Jonna&Allu

Tervetuloa blogimaailmaan minä!

Heippa! Sain tuossa yhtenä päivänä idean jos toisenkin, että tuppaudun myös tänne bloggaajien ihmeelliseen maailmaan. Heti alussa jo pahoittelen tylsääkin tylsemmästä nimivalinnasta, mutta sen keksiminen oli oikeasti todella haastavaa, joten päädyin nyt tuttuun ja turvalliseen. Mutta siis tosissaan palataan asiaan - tarkoituksenani olisi alkaa liikuttelemaan ja treenaamaan aktiivisemmin tätini eestinhevosta, ihan siis omaksi ilokseni. Tämä tutummin Allu niminen eestinhevonen on vielä itsellenikin uusi tuttavuus niin ajattelin, että olisi kiva aloittaa blogin pitäminen tästä meidän yhteisestä taipaleesta jo alusta asti. Myöhemmin voi sitten palailla takaisin näihin aikaisempiin postauksiin ja vertailla onko minkäänlaista muutosta tapahtunut.

Eli siis tavoitteenani olisi ainakin näin alussa kehittyä yhdessä Allun kanssa ja kerätä luottamusta välillemme. Myöskin tuo suurenmoinen kesämasu voisi jäädä matkan varrelle. En taida tähän alkuun nyt höpötellä sen enempää. Esittelyt löydätte minusta ja Allusta noilta meidän esittelysivuilta, vai miksi niitä nyt kutsutaankaan.

    ♥: